rasitus

Suomi

Substantiivi

rasitus (39)

rasittuminen; se mikä rasittaa

Ääntäminen

IPA: /ˈrɑsit̪us/
tavutus: ra‧si‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rasitus	rasitukset
genetiivi	rasituksen	rasitusten rasituksien
partitiivi	rasitusta	rasituksia
akkusatiivi	rasitus; rasituksen	rasitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	rasituksessa	rasituksissa
elatiivi	rasituksesta	rasituksista
illatiivi	rasitukseen	rasituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rasituksella	rasituksilla
ablatiivi	rasitukselta	rasituksilta
allatiivi	rasitukselle	rasituksille
muut sijamuodot
essiivi	rasituksena	rasituksina
translatiivi	rasitukseksi	rasituksiksi
abessiivi	rasituksetta	rasituksitta
instruktiivi	–	rasituksin
komitatiivi	–	rasituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rasitukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rasitus-

Etymologia

verbi rasittua (heikko vokaalivartalo rasitu-) + johdin -s

Käännökset

1. rasittuminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

aikaerorasitus, hermorasitus, lihasrasitus, liikarasitus, rasitusastma, rasituskoe, rasitusmurtuma, rasitusrintakipu, rasitussairaus, rasitustodistus, rasitusvamma, sokerirasituskoe, sotarasitus, sukurasitus, työrasitus, verorasitus, ylirasitus

Anagrammit

aristus, irstaus, surista, tussari

Aiheesta muualla

rasitus Kielitoimiston sanakirjassa